Hyvä festivaali yllättää yleisönsä

Provinssirockin promoottorin Juha Koiviston mukaan suuren rockfestivaalin järjestäminen on skitsofreenistä hommaa. Pääesiintyjien metsästäminen on puolin ja toisin raakaa bisnestä, kun taas pienemmillä lavoilla tehdään taidetta ja kulttuurityötä.

Eletään toukokuun loppua. Seinäjoen Provinssirockiin on alle kuukausi aikaa. Festivaalitoimistossa palaverien, puheluiden ja sähköpostien ristitulessa hikoileva promoottori Juha Koivisto ei kärsi ainakaan vapaa-ajan ongelmista: ”Hienosti sanottuna nyt on menossa esituotantovaihe, jota voidaan kutsua arkisemmin säätämiseksi”, hän naurahtaa.

Tähän aikaan sähköposteja sinkoilee ulkomaisten esiintyjien ja festivaalien välillä, kun yritetään setviä kiertuekaravaanien logistiikkaa. Joskus ongelma on se, miten yhtye ja tekniikka saadaan toiselta puolelta maailmaa Seinäjoen Törnävälle – joskus taas se, miten ne saadaan Seinäjoelta vauhdilla eteenpäin kohti seuraavaa keikkapaikkaa. Lentoyhtiöiden asiakaspalvelunumerot ovat siis tulleet tutuiksi.

Lisää ”säätämistä” tuo se, että ulkomaisten artistien palkkioiden ennakkomaksut maksetaan kuukausi ennen esiintymistä. ”Yksi ulkomainen bändi voi teettää paljon enemmän töitä kuin kaikki kotimaiset yhteensä”, Koivisto sanoo ja kertoo esimerkin.

Kesäfestarit ovat järjestäjiensä voimainponnistus
Sanotaan, että jos kaikki on tehty oikein, festivaalin alkaessa promoottori voi itse vain ottaa rennosti ja nauttia työnsä hedelmistä. Koivisto myöntää, että tämä pitää tavallaan paikkansa.

Esimerkiksi viime kesänä kaksi Provinssirockin ulkomaista pääesiintyjää, yhdysvaltalaiset Korn ja Coheed and Cambria, peruivat sairastumisen vuoksi esiintymisensä vain päivää ennen festivaaleja. Langat kävivät kuumina, kun paikkaajia metsästettiin kuumeisesti. Iltaan mennessä paikkaajat löytyivät, ja Koivisto sai huokaista helpotuksesta.

Festivaalien alusaika on järjestäjille hektisintä sesonkia, mutta Koiviston mukaan ”eri vuodenaikoina on kiire eri asioiden kanssa”. Esimerkiksi alkuvuodesta on kiire saada ohjelmisto kasaan. Silloin käydään tiiviitä neuvotteluja artistien agenttien kanssa.

Artistien pestaaminen festivaaleille on kaksijakoista kaupankäyntiä. Meneillään on Koiviston mukaan ”samaan aikaan ostajan ja myyjän markkinat”.

”Isojen ulkomaisten artistien kohdalla ollaan sen armoilla, mitä lordit Lontoossa päättää. Niistä tarjotaan sen verran, mitä pyydetään, ja vähän enemmänkin. Kotimaisten kohdalla on taas päinvastoin: useimmat kotimaiset artistit haluavat esiintyä isoilla festareilla, jolloin hinnasta on varaa neuvotella.”

Isoilla lavoilla tehdään bisnestä, pienillä taidetta ja kulttuuria
Provinssirockia järjestää Seinäjoen elävän musiikin yhdistys. Onko tämän kokoluokan festivaalin järjestäminen aatteellista yhdistystoimintaa vai puhdasta bisnestä?

”Tämä on sopivaa puuhaa skitsofreenikolle”, Koivisto vastaa. ”Lavakohtaisesti täytyy ajatella eri näkökulmista: isoilla lavoilla tehdään molemmin puolin raakaa bisnestä, kun taas pienillä lavoilla tehdään sitä taidetta ja kulttuuria. Parhaimmillaan nämä kaksi yhdistyvät tietysti samassa artistissa.”

Tänä kesänä Suomessa järjestetään kenties enemmän festivaaleja kuin koskaan aikaisemmin. Vuodesta 1979 järjestetyllä Provinssirockilla on oma profiilinsa jo pitkän ja maineikkaan historiansa ansiosta. Ohjelmistoltaan Provinssin rooli maamme festivaalikentässä on Koiviston mukaan tuoda tänne uusia, ulkomaisia artisteja, jotka eivät ole aikaisemmin Suomessa käyneet.

”Mieluiten vertaisin meidän ohjelmapolitiikkaa kansainvälisiin festareihin, kuten Roskildeen ja Glastonburyyn. Ne ovat mammuttifestareita, mutta ovat silti pitäneet ohjelmistonsa monipuolisina. Siellä on isoja nimiä, mutta vastapainoksi paljon mielenkiintoista muutakin ohjelmaa”, Koivisto sanoo.

”Mielestäni yksi festivaalin tärkeimmistä tehtävistä on yllättää kävijänsä joka vuosi – ja mielellään positiivisesti.”

Teksti: Janne Flinkkilä
Kuvat: Pekka Suomäki