Mikä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu on ?
Kopiointi on nykyisin helppoa ja kopioiden laatu vastaa yleisesti alkuperäisen teoksen laatua. Laitteita, joille teoksia voi tallentaa tulee markkinoille jatkuvasti lisää ja yksityisen kopioinnin määrä onkin jatkuvasti kasvanut. Ilman hyvitysmaksujärjestelmää tulisi jokaisen, joka kotonaan haluaa esimerkiksi tallentaa elokuvan tai kopioida kirjaston levyjä tyhjälle cd:lle, pyytää kaikilta teoksen tekijöiltä lupa.

Suomessa hyvitysmaksun piiriin kuuluvista laitteista ja maksun suuruudesta päättää valtioneuvosto. Hyvitysmaksu koskee lain mukaan niitä laitteita, joita käytetään merkittävissä määrin yksityiseen kopiointiin. Sellaisia ovat mm. tyhjät cd- ja dvd-levyt, kovalevylliset digisovittimet ja videotallentimet.

EU:n tekijänoikeusdirektiivin mukaan tekijöiden pitää saada hyvitys heidän teostensa yksityisestä kopioinnista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään liikenne- ja viestintäministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön annettua asiasta lausuntonsa, mitkä laitteet kuuluvat hyvitysmaksun piiriin ja mikä on maksun suuruus. Ennen asetuksen antamista opetusministeriö neuvottelee valmistajien ja maahantuojien sekä tekijöitä edustavien järjestöjen ja kuluttajaviranomaisten kanssa. Opetusministeriö päättää kerättyjen hyvitysmaksujen jaosta. Hyvitysmaksujen kerääjänä toimii Teosto opetusministeriön päätöksellä.

Opetusministeriö tekee vuosittain päätöksen tuottojen jakamisesta. Vuonna 2009 tilitetty summa oli 13,0 miljoonaa euroa. Suurin osa varoista tilitetään suorina korvauksina yksittäisille tekijöille ja osa käytetään tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin.